Kasvien tunnistus tehtävä.

Mambo vipi?

Olen otellut vähän kuvia kasveista ja puista, mitä täällä kasvaa. Laitan muutaman tänne, jos vaikka joku innokas ja tietäväinen yrittäisi niitä tunnistaa minulle. Itsellä ja näillä täälläkään ei taida olla minkään laista käsitystä siitä, minkä nimisiä kasvit ovat. Puut ovat puita, kukat kukkia ja jotkut puut kukkivat. Mitäs enempää kyselet...


1. Hauska tähtimäinen, erittäin paksulehtinen kasvi.




2. samoja tähtikasveja



3. Isokukkainen puu. Olisko joku hedelmäpuu?

4. Edellisen puun kukka. Kukan pituus noin 20cm ja halkaisija 15cm.

5. Meidän portin vieressä kasvava pöheikkö. Jotain hedelmiä...



6. Tässä niitä hedelmiä, ehkä syötäviä, ehkä ei...



7. Tästä ei mitään selvää saa, mutta voitte arvailla!!!

8. Edellisen arvauksen kukkia. Tämä on joko bougainville tai yakaranda.



9. Tässä vielä lisää kukkia.



10. Tämä on Benan kielellä Maheve-puu. Mikähän olisi ihan suomeksi?



11. Orpokodin omaa metsää. Jotain lehtikuusen tapaista.




12. Tällaisia kummallisia otuksia siellä metsässä...



13. Pystytkö näkemään metsän puilta?!



Maissijauhoja tekemässä.

Ammattikoulun rakennuspuolen opettajat

 Heipat kaikille!

Töitä tehdään taas kuten ennenkin. Varsinkin Akille riittää kysyntää. Ikkunoita olisi rikki ja kaipaavat korjaajaa, mutta lasit maksavat paljon. Ruokavaraston katonrajassa on suuret aukot, jotka pitäisi tilkitä, koska sieltä tulevat rotat sisälle varastoon. Rotat ovat syöneet maissia ja ulostaneet joka paikkaan. Jostain pitää saada hommattua peltiä, jotta saadaan varasto kuntoon. Johtajan oven lukko pitää myös korjata, koska se ei pysy kiinni. Keittiöön odotetaan vielä kaappia ja sitä Aki on käynyt suunnittelemassa ammattikoululla. Asiat eivät vain ole niin yksinkertaisia. Ensin pitää miettiä, minkälainen, mistä materiaaleista, mistä saadaan materiaalit jne. Vielä lisäksi pitäisi orpokodille rakentaa kunnollinen kuku-talo, siis kanahäkki. Pihan perällä on vanha ja rikkinäinen. Olisi hyvä jos sen purkaisi pois ja Aki rakentaisi kokonaan uuden. Nyt kanat juoksevat täällä vapaina, munivat minne sattuvat eikä kukaan voi niitä hyödyntää. Jos saadaan kunnollinen kanahäkki, voitaisiin munat käyttää lasten hyväksi. Siinäpä Akille töitä… Pole na kazi!

Ammattikoulun opettaja oli meillä eilen kylässä. Hän haluaa ostaa kunnollisen digikameran. Täällä ei niitä ole paljonkaan myytävänä ja oletan että ovat erittäin kalliita, jos sellaisen löytää. Katsoimme yhdessä niitä gigantin sivuilta. Äiti lupasi käydä sellaisen ostamassa ja he tuovat sen mukanaan, kun tulevat. Äiti ja Milla tuovat myös Akille Suomesta talojen piirustuksia, joita voisi mahdollisesti hyödyntää ammattikoululla. Olivat olleet aika ihmeissään, kun Aki kertoi miten Suomessa taloja rakennetaan.

Eilen käytiin myös jauhamassa maissia. Saatiin ostaa yhdeltä työntekijältä 10litraa maissia, josta tehdään meille jauhoja. Maissi ensin huuhdellaan, sitten laitetaan muutaman kerran koneen läpi, joka poistaa siitä kuoret. Sitten maissia liotetaan paripäivää ja laitetaan aurinkoon kuivumaan. Parin päivän jälkeen se on valmista jauhettavaksi. Tästä valmiista jauhosta tehdään mm. Ugalia eli erittäin tiukkaa maissipuuroa, jota syödään esimerkiksi papukastikkeen ja mchichan kanssa. Se on oikein hyvää ja tosi täyttävää. En käsitä miten nämä voivat syödä sitä niin paljon. Ihan uskomattomia annoksiaJ.



Jääkaapille sähköt...

 Nyt on ollut tosi hyvä, kun meillä on oma jääkaappi. Me ostetaan joka aamu täältä vasta lypsettyä maitoa ja nyt saa myös ruokaa tehtyä vaikka pariksi päiväksi kerrallaan, kun sen saa jääkaappiin. Hauskaa vain, kun vedenkeittimen tai hellan laittaa päälle, jääkaappi menee pois päältä. Lisäksi meillä on sellainen ylellisyys, että meillä on melkein aina kylmää kokista jääkaapissa! Se on aika himoittua täällä…J


Hyvin tehdyn työn jälkeen voi nauttia kokikset omalla pihalla.



Kunnossa taas



Lina kävi katsomassa sairastelijoita. Mieluisa vieras.

 Heippa!



Viime viikko meni täysin toipilaana. Kuume jatkui melkein koko viikon. Nyt Altti on terve ja minäkin olen muuten terve, mutta inhottava yskä jäi. Aki on pysynyt terveenä onneksi. Keskiviikkona meillä oli meno Iringaan. Meillä oli hotelli varattuna ja paljon tekemistä. Ei vaan voimat olleet ihan parhaimmillaan.



Karhunpoika sairastaa... Pole Altti!

  Iringan reissu oli kuitenkin kiva. Käytiin Neema Craftilla, joka on vammaisille tarkoitettu työkeskus. He tekevät siellä kaikenlaisia käsitöitä, kuten koruja, vaatteita yms. Taisin vähän innostua liikaa, kun sain sinne uppoamaan yli 200 000Ths:ää. No onpahan matkamuistoja J. Käytiin myös tutustumassa Tumaini-yliopistoon, kierreltiin shoppailemassa Masai-käsitöitä, ostettiin äidille lentolippu Iringa-Daressalaam, ostettiin jääkaappi, nähtiin ystävämme Ulla ja käytiin syömässä ihanassa paikassa, jonka nimi oli Sai Villa. Kiva, mutta raskas reissu.

 

Altti ja Alwisi leikkivät legoilla

Viime viikonloppuna kerättiin voimia takaisin ja enimmäkseen lepäiltiin. Perjantaina yritettiin käydä hakemassa meidän uusia vaatteita ompelijalta. Oli hukka reissu, koska ne eivät olleet valmiit. Ompelija yritti, että voisimmeko tulla seuraavana päivänä uudelleen, mutta sanoimme että tulemme vasta maanantaina. Jotenkin en jaksanut uskoa, että vaatteet valmistuisivat yhden yön aikana.

Lauantaina touhuilimme lasten kanssa ja sunnuntai-iltapäivä meni vähän vahingossa leffoja katsellen. Sunnuntaina kirkon jälkeen pestiin pyykit. Aki oli jo aamulla ottanut lakanat sängyistä, niin saatiin nekin puhtaiksi taas. Oli upea päivä. Aurinko paistoi ihan pilvettömältä taivaalta ja varjossa lämmintä yli 30. Täällä kuitenkin useimmiten tuulee, joten ilma ei tuntunut tukalalta. Oli ihanan rauhallista ja pyykinpesukatoksen varjossa oli hauska touhuta. Roida oli kaivolla pumppaamassa vettä ja tanssi ja lauleskeli samalla. Oli tosi hyvä fiilis! Pyykit kuivuivat uskomattoman nopeasti. Ensimmäiset olivat jo kuivat, kun toiset olivat vasta koneessa. Ja kone pesee vain 15 minuuttia! Pyykin pesun jälkeen päätettiin levätä, koska oli tulossa päivän kuumin hetki. Altin kanssa katseltiin lastenleffaa, kun Mteega tuli käymään. Hänkin jäi meidän kanssa katsomaan sitä ja kun ensimmäinen elokuva loppui, aloitettiin seuraavaJ. Mteegan kanssa on ollut monta kertaa puhetta, että tulisi katsomaan Harry Potteria ja nyt me sitten katsottiin. Hetken päästä huomattiin, että olikin tulossa jo pimeä ja niin meillä meni koko päivä elokuvien katseluun. Sunnuntaina tänne odotettiin myös vieraita Suomesta. Kuuden hengen seurue oli tulossa Darista, kun vain ehtisivät. Heidän oli tarkoitus olla yötä ja aamulla jatkaa matkaa eteenpäin. Heille oli kuitenkin sattunut rengasrikko matkalla ja olivat joutuneet odottelemaan, että Darista tuodaan heille uusi auto. He saapuivat joskus yhdeksän jälkeen illalla. Täällä ei suositella valkoihoisten matkustavan pimeällä, koska se on turvallisuus riski. Onneksi he pääsivät perille. Maanantaina aamulla tapasimme heidät. Seurueeseen kuului lääkäri isä, hänen 4 aikuista lastaan ja vanhimman pojan kihlattu. He olivat asuneet Tansaniassa kolme vuotta, yli kymmenen vuotta sitten. Isä oli työskennellyt jossain sairaalassa silloin ja he olivat nyt kahden viikon lomamatkalla katselemassa paikkoja. Heillä oli tiivis aikataulu, joten aika pikaisen kierroksen jälkeen he joutuivat jatkamaan matkaa. Oli kuitenkin mukava nähdä suomalaisia täällä.

Maanantaina menimme taas kylille vaatteita hakemaan. Arvatkaa olivatko ne valmiit?! No eivät ihan olleet. Akin ja Altin paidat olivat nappeja vaille valmiit, mutta minun hameeni oli ihan kesken. Ompelija sanoi, että tulkaa tunnin päästä takaisin. Kävimme välillä syömässä ja ostoksilla, ja palasimme noin kahden tunnin päästä takaisin. Vielä piti ”hetki” odotella. Teimme vielä toisen kierroksen ja päätimme sitten, että odottelemme ompelijan luona. Kokonaisuudessaan odotimme yli kolme tuntia, kunnes saimme vaatteet matkaamme. Niistä tuli kuitenkin ihan hienot, joten ehkä kannatti odottaa.

Kuorolaulua ja inkiväärilitkua.

Heippa!

Viime viikko meni siis maalaten kuvia ja myös Altin sairastaessa. Pole Altti. Flunssa oli tuloillaan jo Njombessa ja kun päästiin kotiin, se iski päälle. Kuume nousi meidän Mafingan ostos reissun jälkeen 39 asteeseen. Ihmeen hyvin Altti kuitenkin jaksoi. Altti lepäili alku viikon ja kuumetta kesti pari päivää, mutta flunssa meni ohi. Tai niin me ainakin luultiin. Torstaina kuume nousi uudelleen ja yhtä korkeaksi. Pohdittiin, pitäisikö meidän aloittaa oma toimisesti Altille lääkekuuri, mutta päätettiin kuitenkin odottaa. Lauantaina soitettiin daktari-Leenalle ja kerroimme Altin sairaudesta. Kerroimme myös mitä antibiootteja lääkäri Suomessa oli meille mukaan määrännyt. Daktari-Leena ihmetteli, kovasti, koska ne eivät olleet lainkaan näin pienille lapsille sopivia lääkkeitä. Ja meillekin vain erittäin ärhäkkään tulehdukseen… Hmm! Meillä oli kuitenkin paljon siunausta matkassa ja Leena sanoi, että hänen tyttärensä on tulossa seuraavana aamupäivänä tänne Mafingaan. Hän voisi tuoda meille sopivan lääkkeen. Seuraavana päivänä saimme siis lääkettä Altille 100kilometrin päästä ihanan leijona-kortin kera, jossa ohjeet lääkkeen käyttöön. Nyt Altti on jo huomattavasti paremmassa kunnossa.

Viikolla kuului keskellä päivää kongin kumina ja tietysti katsomaan mitä tapahtui. Kuoronjohtaja/ laulunopettaja vanha herra oli tullut pitämään kuoroharjoituksia. Menimme molemmat Akin kanssa mukaan. Harjoiteltiin yhtä laulua, jonka nimi oli napenda kuhubiri. Tarkoittaa jotain sen suuntaista, että rakastaa saarnaamista. Viikolla oli vielä toiset harjoitukset ja lauantaina yhdet. Pääsin niihin mukaan kaikkiin, mutta Aki jäi kipeän Altin kanssa kotiin. Olen kiitollinen Akille, että sain tämän tilaisuuden. Harjoittelimme yhteensä kolmea laulua sunnuntain jumalanpalvelusta varten. Sunnuntaiaamuna heräsin tunteeseen, kuin kaktus olisi ollut kurkussa. Yskitti kamalasti ja oli vaikea hengittää. Sängystä oli vaikea nousta ja väsytti. Eli blääh! Lepäilin aamun ja päätin, että kirkkoon lähden kuitenkin. Laulut menivät ihan hyvin, vaikka tauot menivätkin yskiessä. Keräsin huomattavasti katseita yskiessäni, koska se taisi olla hieman pahan kuuloista. Kirkon menojen ajan Altti lepäili kotona elokuvaa katsellen. Kun lähdettiin pois, kysyi Roida minulta onko minulla Tangawiziä? En kyllä tiennyt mitä se oli, joten ei minulla varmaankaan ollut. Hän päätti tulla tekemään minulle lääkettä. Tangawizi on inkivääriä ja lääkkeeseen sitä tuli raastettuna isohko pala, kuten myös sipulia, valkosipulia ja suolaa. Kaikki nämä kiehautettiin noin desissä vettä ja eikun juomaan. Huh huh mikä löyhkä, ja mikä maku! Sain 4-5 teelusikallista alas kurkusta ja ihme kyllä, se auttoi. Yskä loppui hetkeksi kuin seinään. Iltapäivällä mittasin, oliko minullakin kuumetta, koska oli niin huono olo. Mittari näytti 38 ja jotain. Sunnuntaista saakka sitä on sitten jatkunutkin, joten petipotilaana olen viettänyt tämän alkuviikon. Nyt kyllä taas ymmärtää, kun Altti sanoi että jalkoja särkee. Aivan hirveä särky on ollut koko ajan, eikä se lähde pois särkylääkkeillä.



Pumpun korjausta...



Aki ei onneksi ole vielä sairastunut vaan on ollut se, joka meillä on ollut hommissa. Kaivon pumppu oli taas rikki ja sitä on korjattu paikallisin menetelmin. Aki on turhautunut siihen, ettei mitään voi korjata kunnolla kerralla, vaan aina annetaan ”tekohengitystä”. Ei sovi hänen luonteelleen sellainen. Sitten kun vielä nämä eivät oikein usko, kun Akilla olisi ollut pumpunkorjaamiseen joku hyvä konsti, niin ei käynyt. No ei voi minkään, mutta kun se kolmannen kerran menee rikki tässä kuussa, niin ehkä sitten kuuntelisivat… Saa nähdä.

Kovat karjut vastakkain!

Heippa taas!

Viime sunnuntaina oltiin ”kaupungilla” kiertelemässä. Sunnuntaisin tori ja torin ympäristö on täynnä erilaisia myyjiä, jotka ovat tulleet kauempaakin myymään tavaroita, vaatteita, vihanneksia ja hedelmiä. Kadut on suljettu ja myyjät ovat levittäneet kankaita joka puolelle pitkin katuja myynti alustoiksi. Viime sunnuntaina oli kova tuuli, kuten aika usein täällä on ollut. Oli hauskan näköistä, kun myyjät pötköttelivät vaatteiden ja kankaiden päällä, etteivät ne lennä tuulen mukaan.

Meillä oli tehtävänä kaksi tärkeää ostosta. Ensimmäinen oli kanoille ruokaa. Löysimme kananruokakaupan, joka näytti aivan apteekilta. Myyjä kysyi meiltä kasvatammeko munivia kanoja vai broilereita. Hyvin sillä pokka piti, kun kerroimme, että meillä on kokonaista kaksi kanaa…J. Meille myytiin kaksi säkillistä erilaisia nyssyköitä, eikä meillä ole minkään laista käsitystä mitä niissä on, mutta nyt on ruokaa.

Toinen tärkeä ostos oli paljon erivärisiä maaleja. Orpokodin seinät ovat kaikki maalattu vaalean harmaaksi, eikä seinillä ole lainkaan tauluja tai muita kuvia. Orpokodin johtaja kun kävi meillä teellä, hän näki Altin ja minun piirtämät kuvat meidän seinillä. Hän pyysi, että voisimmeko me maalata myös orpokodin seinille esimerkiksi eläimiä. Hän kertoi, että Ilembulan sairaalassa hän oli nähnyt maalattuja kuvia ja hän on kysellyt kuka voisi tulla niitä myös tänne maalaamaan. Olikohan tämä se syy, miksi me tulimme juuri tänne?J Sunnuntaina ostimme kuitenkin maalit ja maanantaina aloitimme maalausurakan. Yhteistyö on sujunut hyvin. Minä olen mennyt edellä ja luonnostellut piirrokset seinille lyijykynällä ja Aki (ja Alttikin on maalannut) on tullut perässä maalilaatikon kanssa. Vaikka itse sanonkin, niin minusta maalauksista tuli hienoja! Ja onpahan ainakin vähän väriä seinillä…

 

 Maanantaina sattui myös hauskoja ja onneksi se tuli kokonaisuudessaan videolle! Iltapäivällä naapurimme Mama tuli hakemaan Akia mukaansa kovalla tohinalla. Hieman ontuvasta englannista sain selville ainakin sanat siirtää ja iso, ja mahdollisesti sika? Sikalalle lähdettiin pitkänä letkana, koska mukaan oli kutsuttu muitakin. No mitähän isoa siellä piti siirtää? Totuus selvisi: yhdessä karsinassa oli suhteellisen iso karju (200kg) ja toisessa karsinassa emakko, jolla ilmeisesti kiima-aika. Poikasia tarvitaan. Paha vain, että karsinat ovat rakennettu korkeiksi betonimuureiksi, eikä niissä ole ovia. Tehtävänä oli pyydystää karju köydellä ja yrittää nostaa omasta karsinasta käytävälle, käytävää eteenpäin ja nostaa emakon karsinaan. Pikkuisen helpommin sanottu kuin tehty! Ensinnäkin kukaan ei uskaltanut mennä karjun karsinaan, koska sillä on valtavat hampaat, jotka törröttävät ylös sen poskista ja toisekseen sillä on valtava voima. Loppujen lopuksi tehtävä onnistui, mutta pari kertaa karju meinasi päästä käytävällä karkuun ja silloin minulle tuli kiire karkuun. 200kg elävää lihaa hampaineen kun olisi tullut päälle, niin olisi voinut tulla rumaa jälkeä… Kuvassa oleva sika ei ole kyseinen karju vaan siirrettävä oli paljon isompi.

 

Safari Njeema

Habari yetu!

Yli viikko on kulunut siitä kun viimeksi olen tänne kirjoittanut. Aika kuluu täällä nopeasti ja kohta ollaan oltu kuukausi reissussa. Viime sunnuntaina oli lasten sunnuntai ja kirkossa oli paljon lapsia. He lauloivat ja näyttelivät siellä. Osa näytelmistä oli niin hyviä, että ihmiset nauroivat vedet silmissä. Harmi vain, että kamerasta loppui akku kesken.

Viime viikko oltiin ”lomalla” täältä. Aki ja Altti viettivät neljä päivää hotellissa Njombessa ja minä jatkoin matkaa Chunyan rovastikuntaan. Ensin mentiin sunnuntaina bussilla Njombeen. Taidettiin vain valita väärä bussi, kun matkaa oli 130km mutta aikaa se vei melkein viisi tuntia. Bussi pysähtyi joka toisen puun kohdalla ottamassa lisää matkustajia. Lopulta bussi oli niin turvoksissa, että en tiedä miten se jaksoi ne kaikki mäet ylös. Hotelli Njombessa oli Tansanialaisittain erittäin hieno ja kallis. Yö maksoi noin 25euroa. Huone oli iso: erillinen olohuone + makuuhuone, suihkusta tuli kuumaa vettä (ylellisyys) ja pihalla oli uima-allas. Pojat viettivät lomansa kierrellen kaupungilla, ostelivat matkamuistoja ja katsoivat leffoja hotellihuoneen sängyllä maaten. Sää ei vain suosinut, joten uima-altaasta ei ollut paljon iloa. Heillä oli myös oma Mama, joka vaihtoi joka päivä pyyhkeet ja lakanat. Altti ja Aki jättivät hänelle viimeisenä päivänä pöydälle karkkipussin ja limppareita sekä kiitos-kortin. Ihmiset hotellissa olivat erittäin ystävällisiä ja kaikkialla ihastellaan aina Alttia. Vaikka täällä on valkoihoisia jonkin verran, lapsi on kuitenkin harvinaisempi.

Minun matkani suuntasi maanantaina Chunyan rovastikuntaan diakonia- ja naistyön seminaariin. Rovastikunnan seurakunnissa oli aloitettu työ vuotta aiemmin ja nyt seminaarin tarkoituksena oli saada selville, miten aloitettu työ oli edennyt vai oliko se edennyt lainkaan. Matka rovastikunnan keskukseen Makongolosiin oli pitkä ja raskas, mutta maisemat aivan upeat. Ensin reitti kulki kipengere-vuorten (livingstone-vuoret)reunaa, kunnes noustiin ylös vuorille. Mbeyasta matka jatkui hiekkatietä ja muuttui koko ajan huonokuntoisemmaksi. Kun 20 kertaa oli sisuskalut vaihtaneet paikkaa ja pää osunut kattoon niin lopetin laskemisen ;D ja kuvaamisen. Seminaaripäivät olivat pitkät ja raskaat, mutta mielenkiintoiset. Ilmasto Makongolosissa oli ihan erilainen kuin täällä Mafingassa. Varjossa oli +40 lämmintä ja hiki virtasi vaikka ei mitään olisi tehnyt. Chunyan rovastikunnan alue oli kullankaivuu aluetta ja se oli yksi pää elinkeinoista. Joka paikassa oli monttuja, joista kultaa oli yritetty etsiä. Toiset hakkaavat sitä kivien sisältä ja toiset huuhtovat perinteisin menetelmin. He kertoivat, että kovalla rankkasateella maa kimaltelee kullasta ja sitä voi löytää ihan kuljeksimalla. Pitäisköhän lähteä kokeilemaan onnea?