Ei tämä kyllä yksinkertaista ole, sen voin sanoa heti kättelyssä kaikille jotka suunnittelevat matkaa lasten kanssa!
Matkan suunnittelu voidaan ehkä laskea alkavaksi siitä hetkestä, kun saimme päähämme, että yritetään sinne eskarikurssille molemmat. Eihän sitä koskaan tiedä ennen kuin kokeilee... Otin yhteyttä lähetysseuraan ja sain kuulla, että asialla tuppasi olemaan jo kiire. Ei sitä noin vaan paikkoja maailmalta löydä. Saimme tiedon paikasta minne menemme, ennenkuin saimme edes virallista tietoa siitä olemmeko päässeet kurssille :) Kurssille toki pääsimme ja syksy oli erittäin antoisa. Toteutus oli mielestäni joka tavalla hyvä, vaikka rankkoja olivat ne lähiviikonloput koulu/työviikon päätteeksi.
Olen vahvasti sitä mieltä, että kaikkien jotka suunnittelevat pidempää matkaa, kannattaisi käydä jonkinlainen kurssi ennen toteutusta. Omasta mielestäni kurssin parasta antia olivat lähettien rehelliset kertomukset omista kohdemaistaan. He kertoivat paitsi kivoista asioista ja onnistumisista, myös niistä epäonnistumisista ja kommelluksista mitä varmasti tulee eteen kelle tahansa matkaajalle. Kulttuuriset erot ovat niin suuria eri maiden välillä, ettei niitä lukemalla opi.
ROKOTUKSET
Rokotusohjelmamme käynnistettiin tammikuussa. Aloitimme hepatiittirokotuksilla. Rokotuksia tällaiselle matkalle ei tule ihan vähän. 5 vuotias poikamme saa kymmenen pistosta! ja muillekin niitä on jaossa yhdeksän. Näiden pistosten lisäksi tulevat vielä nielaistavat rokotteet sekä malarialääkitys.
Äitinä joudun kyllä pohtimaan myös sitä, onko tämä nyt sittenkään ihan oikein lapsia kohtaan. Ymmärrän, jos joku haluaa kritisoida.
Ensimmäisten hepatiitti pistosten jälkeen oli vuorossa keltakuumerokotukset, joita ilman ei pääse edes maahan. Sen jälkeen poika sai viisivuotistarkastuksessa Mpr:n, joka meillä muilla jo oli. Nyt toukokuussa on lavantaudin vuoro ja kesällä odotettavissa vielä kolme pistosta rabiesta, hepatiitti tehoste sekä meningokokki-rokotus. Rabies oli aika kiistelty rokotus. Ensin saimme tietoa, että rabies kannattaa ottaa vain jos lähtee yli kolmeksi kuukaudeksi tai menee tekemään töitä eläinten kanssa. Kuitenkin toisilta tahoilta tuli erilaista informaatiota ja etenkin nuorimmalle lapselle sitä suositeltiin tai pidettiin jopa ehdottomana. Rabies eli tuttavallisesti vesikauhu on aina kuolemaan johtava tauti, jos sitä ei hoideta. Lapsemme ovat erittäin eläinrakkaita ja tottuneet eläimiin, joten ei olisi mikään ihme että poikamme haluaisi silitellä kissaa tai koiraa. Tansaniassa näillä eläimillä esiintyy kuitenkin rabiesta melko paljon, eikä poikamme välttämättä edes kertoisi jos joku kissa on vähän sormesta nappaissut. Rabieksen tarttuminen ei kuitenkaan muuta vaadi, joten mielestäni ei riskiä kannata ottaa.
Onneksi jotkut rokotteista ovat pitkäaikaisia, joten niistä voi olla tulevaisuudessakin hyötyä, mutta täytyy sanoa, että lompakkoon ne tekevät melkein kahden tuhannen euron loven. Se ei ole pieni se...
