Lähtötunnelmissa...

 



Darissa hotellin portailla. Lämmintä 45 ja kosteus 99%. Kameran linssi meni huuruun.

 Heippa kaikille!

Viimeinen päivä täällä Tansaniassa takana ja aamulla on kotiin lähtö. Kovasti on koko viikko pakkailtu, että saataisiin kaikki mahtumaan mukaan. Laukkuja on kuusi + rumpu + kaksi rinkkaa + tietokone. Jostain syystä tuntuu, että ihan kuin tavaraa olisi enemmän kuin lähtiessä. Olo on nyt aika ristiriitainen. Toisaalta on kyllä kiva palata kotiin ja joulua viettämään, mutta toisaalta on niin haikea mieli lähteä. Olemme saaneet paljon ystäviä ja lapset orpokodilla ovat ihania. Nyt ollaan siis Dar es Salaamissa hotellissa ja täällä on joulu, tai ainakin joulukuusi.



Viimeiset vilkutukset kanoille ja sitten bussille. Kotiinlähtö!



Maija ja "Maisa"

 

Naapurin pojat katselemassa telkkarista joulukalenteria. Kaikkien piti päästä syliin.

  Eilen aamulla lähdettiin Mafingan kotoa ja itkuksihan se meni. Onneksi lapset lähtivät pyhäkouluun, ettei ollut valtavaa saattuetta pihalla. Roida, Frida ja bibi Msese tulivat meidät hyvästelemään ja bibi saattoi meidät bussille. Mieli oli todella haikea ja kaikkia itketti. Itse bussimatka meni oikein hyvin, mutta alussa sattui pieni häslinki. Bussin piti tulla vasta kymmenen aikaan, mutta se tulikin puoli tuntia etuajassa. Meillä oli vielä kaikki tavarat autossa ja juteltiin pihalla ihan kaikessa rauhassa. Tuli hirveä kiire, koska nämä bussit ei todellakaan odottele. Ne pysähtyvät juuri sen verran, että matkustajat hyppäävät kyytiin ja sitten mennään. Meillä oli tekeminen laukkujen kanssa, koska niitä oli niin paljon. Aki jäi huolehtimaan laukuista ja minä menin lasten kanssa bussiin. Se jo liikkui, kun Aki tuli kyytiin ja saman tien kuski kaasutti ulos porteista. Samalla hetkellä tajusimme, että tietokone puuttuu – jäi autoon! Huusimme kuskille, että meidän tietokone jäi ja Aki ryntäsi sitä hakemaan. Kuski joutui kuitenkin jatkamaan matkaa, mutta pysäytti tien varteen vähän matkan päähän ja jäi odottamaan. Onneksi! Aki kuitenkin säikähti kun bussia ei enää näkynyt. Vitsailtiin vielä juuri ennen lähtöä, että meidän pitää jättää Mafingaan jotain tärkeää, että on pakko joku päivä palata sitä hakemaan. Melkein toteutui… 

Nyt olemme viettäneet Darissa koko tämän päivän. Olimme ajatelleet, että loput shillingit vaihdamme pois, koska emme niillä tee mitään Suomessa. Kävi kuitenkin niin, että ”pääsimme” niistä eroon ihan muutenkin. Kävimme vähän vielä ostoksilla käsityötorilla ja kas kummaa, ei jäänyt paljon vaihdettavaa. Nyt olemme hotellihuoneessa ja vain odottelemme aamua. Pakkaukset on tehty uusiksi, jotta saatiin kaikki uudetkin tavarat mahtumaan.

 Viimeisellä viikolla Milla maalasi kaikkiin loppuihin huoneisiin kuvia, joista lapset iloitsivat kovasti. Maalasimme kuvia myös tyhjiin huoneisiin, koska sinnekin voi olla lapsia tulossa. Torstaina pidimme henkilökunnalle ”suomalaisen” illan ja me laitoimme heille ruokaa. Teimme makaronilaatikkoa, nakki-pekonipaistosta, perunoita ja jauhelihakastiketta. Jälkkäriksi teimme korvapuusteja ja kaurakeksejä. Meillä oli kaurahiutaleita, koska Milla ja mummo toivat niitä meille. Ruoan kanssa teimme tomaateista, kurkusta ja kanamunista salaatin ja Milla teki salaatinkastiketta, johon tuli maitoa, sokeria ja etikkaa. Itse salaatin lehtiä emme löytäneet mistään, koska täällä ihmiset eivät syö yleensä raakoja kasviksia. Salaatti on heidän mielestään ihan lehmän ruokaa, eikä sitä nyt ainakaan sellaisenaan syödä. Bibi Msese kertoi kaikille, että Milla oli tehnyt salaatinkastikkeen ja sitä laitetaan salaatin päälle. Naapurin setä taisi ymmärtää vähän väärin ja kaatoi salaatinkastikkeen lasiinsa. Milla meinasi tikahtua nauruun, kun seurasi juoko se kaiken. Joi se! Oli hauska seurata vieraita, mitä he tekevät ja miten ruoka maistuu. Alkuun he arastelivat ja ottivat ruokaa vain vähän. Lähes kaikki kuitenkin ottivat lisää ja annosten kootkin suurenivat. Jotkut ottivat pelkkää nakkipaistosta ja jauhelihakastiketta isot määrät. Ruoka maistui hyvin ja ruoan jälkeen kerroimme vähän maasta nimeltä Suomi. Se herätti paljon naurua, kysymyksiä ja keskustelua. Olimme tehneet pienen power pointin, missä oli kuvia suomesta. Kerroimme vuodenajoista, saunasta, joulupukista, lumesta, nokiasta ja puhtaasta luonnosta. Heitä kiinnosti, miten me pidämme järvet ja metsät puhtaina. Heitä kiinnosti myös, miten ihmiset pääsevät ulos taloista jos on paljon lunta. Bibi Msese teki Akin kanssa sopimuksen, että Aki tulee vielä takaisin ja rakentaa heille saunan. Kättä päälle lyötiin…

Lauantaina oli henkilökunnan vuoro tehdä meille afrikkalaista ruokaa. Saimme keitettyjä banaaneja, ugalia, maharagea (papuja), mchichaa, lihakastiketta, vihreitä tomaatteja sekä kurpitsan lehtiä. Kaikki oli todella hyvää. Ruuan jälkeen bibi Msese piti meille todella kauniin puheen ja saimme upeita lahjoja. Saimme puisen sokerikon sekä upean eben-puisen patsaan. Istuimme vielä katsomaan meidän kuvaamia videoita Ruahan kansallispuistosta sekä orpokodilta. Ilta alkoi kääntyä yöksi ja lopuksi vielä lauloimme ja rukoilimme yhdessä. Orpokodin ihmiset jäävät kyllä sydämiimme loppuiäksi.

Lauantaina päivällä järjestimme lapsille oman juhlan. Söimme keksejä ja mehua, katsoimme elokuvaa sekä meidän kuvauksia. Näiden jälkeen lapset saivat onkia. He saivat mukaansa karkkia sekä Millan tekemät kortit. Onginta oli todella onnistunut. He eivät olleet koskaan aikaisemmin tehneet sellaista ja kaikki olivat todella innoissaan. Lapsille myös kerrottiin, että lähdemme seuraavana päivänä, joten hyvästelimme lapset.

Uskon vahvasti, että palaamme vielä Tansaniaan. Pitäähän meidän päästä katsomaan onko norsut vielä pystyssä.


Heippa Mafingan koti!!!



Tässä vielä kuva lähes koko orpokodin porukasta.