Elisha-vauva

Heippa!

Tasan kaksi viikkoa jäljellä kotiutumiseen. Tuntuu ihan hassulta, että niin vähän enää. Sytytettiin Millan kanssa kynttilä ensimmäisen adventin merkiksi ja laulettiin ensimmäiset joululaulut. Eivät vain sanat ihan sopineet tähän tunnelmaan ja maisemaan. Jos jotain nyt kaipaan, niin edes vähäsen jouluista tunnelmaa. Mutta ei sille kai voi minkään, että minä ainakin yhdistän joulun tulon pimeneviin ja kylmeneviin iltoihin, kynttilöihin ikkunalaudoilla ja ensimmäisiin lumisateisiin. Kolme asiaa joista täällä ei ole tietoakaan.

Viime perjantaina tänne tuli uusi lapsi. Hänen nimensä on Elisha. Elisha on ihan pikkuinen, noin pari kiloa painava poikavauva. Hän täytti tänään 10 päivää. Äiti oli kuollut synnytykseen, mutta vauva oli saatu pelastettua. Pojan setä ja kaksi tätiä toivat vauvan tänne, koska heistä kukaan ei voinut ottaa häntä omaan kotiinsa. En tiedä oliko tarinat tosia vai keksittyjä, miksi he eivät voineet lasta pitää, mutta tänne hän on joka tapauksessa tervetullut. Elisha on terve pieni poika, mutta hänellä ei ole silmiä. Silmäluomet ovat hyvin tiiviisti yhdessä ja eilen häntä käytettiin Ilembulassa sairaalassa tutkittavana. Kun tällainen lapsi syntyy, täällä uskomukset ovat toisinaan niin vahvoja, että syytellään ja mietitään kenen vika tämä on. Näistä uskomuksista pitäisi päästä eroon.

Norsuprojekti on päätöksessä, kuten jo aikaisemmin hieman kerroin. Olemme yrittäneet saada porukkaa kasaan, että saisimme edes yhden kuvan koko orpokodin väestä norsujen kanssa. Tämä on toistaiseksi jäänyt vielä yritykseksi, koska meillä kaikilla on ollut niin paljon kiireitä. Toivottavasti saamme teille pian yhteiskuvan.

Meillä on toinenkin projekti täällä menossa. En ole varma olenko maininnut tästä leikkihuone-projektista, mutta nyt siitä kerron. Saimme johtaja bibi Mseseltä luvan ottaa käyttöön yhden huoneen orpokodilta. Maalasimme sinne seinät täyteen värikkäitä kuvia. Aki asensi seinälle kellon sekä hyllyjä. Milla ja mummo olivat suomessa tehneet hienon seinä vaatteen, jossa on 30 isoa taskua. Kaikissa taskuissa on lampaan kuva. Sekin on nyt leikkihuoneessa. Taskuihin voi piilotella lapsille aarteita tai vaikka karkkeja. Varastosta löytyi joitakin leluja, joita suomesta on lähetetty. Ostimme vielä joitakin palikoita sekä seinälle taulun, josta voi opetella numeroita.

Leikkihuone on ollut nyt kovassa käytössä. Koska huone ei ole kovin iso, teimme säännöt, että korkeintaan kuusi lasta kerrallaan pääsee leikkimään. Vaikeinta meille on varmaankin yrittää olla tasapuolinen ja katsoa että kaikki pääsisivät leikkimään yhtä paljon. Ei siksi, että emme haluaisi olla tasapuolisia vaan kun leikkihuoneen ovi avataan tai edes kävelen kohti leikkihuonetta, minun kimpussani on vähintään kymmenen lasta vaatimassa päästä seuraavaksi. On vaikea muistaa kuka oli eilen tai aamulla ja montako kertaa.

Nyt olemme Riikan luona Njombessa käymässä. Altti riemuitsee ulkona, koska Riikalla on kaksi vartiokoiraa, joista Altti sai itselleen heti kaverit. Altilla on tainnut olla kova ikävä Väinöä ja Vellua. Tänään torilta ostettiin Altille kookospähkinä. Riikan vartija rikkoi sen Altille.

 Terveisiä! Kosket