Tansanian auringon alla: Safarilla Ruahassa

Heippa kaikille!

Tiistaiaamuna lähdettiin aikaisin kohti Ruahan kansallispuistoa. Ajoimme ensin Iringaan ja viimeistelimme eväät ostamalla torilta papaijaa, ananasta, mangoja, tomaatteja, kurkkuja ja banaaneja. Muuten meillä oli eväänä tonnikalaa, purkkilihaa, (itse)vasta leivottuja sämpylöitä, hapankorppuja sekä teetä, kahvia ja mehua. Iringasta oli matkaa kilometreinä noin 130, mutta ajallisesti matkaan menee noin kolme tuntia. Tie oli hiekkatie ja osittain aika huono. Autossamme ei ollut ilmastointia, joten matkasimme ikkunat avoinna. Kun laskeuduimme Iringasta, huomasi taas sen eron mikä on lämpötiloissa riippuen siitä oletko vuorilla vai laaksossa. Paita liimautui ihoon, otsalla valui hiki ja siihen lisätään ikkunoista tuleva pöllyävä hiekan määrä, olimme varmaan näky kun pääsimme perille. Minäkin viisaana pidin valkoista paitaa, joka matkan päätteeksi oli aivan ruskea.

Ruahassa yövyimme mabandassa, joka on paikallinen yksinkertainen majoitus keskellä kansallispuistoa. Rakennukset olivat peltisiä, jotka oli verhoiltu heinällä maastoon sulautuviksi. Niissä oli verkkoikkunat ja hyttysverkoilla varustetut sängyt. Rakennukset olivat leveän joen varressa, vaikkakin tähän aikaan vuodesta joki oli kuiva. Kun saavuttiin perille, oli ihan majoituksen vieressä iso norsulauma. Yöllä oli parempi olla kuvittelematta, mitkä kaikki eläimet haluavat tulla tutkimaan meidän eväitä. Kuulimme, että siihen aikaan kun joessa on vettä, virtahevot melskaavat ihan ikkunan alla. Tiesittekö muuten, että virtahepo voi vaeltaa yön aikana 100km?

Ensimmäisenä päivänä ajelimme puiston alueella 4tuntia ja seuraavana (synttäriaamuna) ajelimme vielä 5tuntia. Näimme valtavan määrän eläimiä. Kirahveja, seeproja, norsuja, apinoita, paviaaneja, leijonia, antilooppeja, pahkasikoja, virtahepoja, krokotiileja, värikkäitä pikkulintuja, kotkia, korppikotkia, metsäkanoja, mangusteja ja paljon kaiken laisia pikkueläimiä. Leijonat, jotka nähtiin, oli suurin osa naaraita. Yksi urosleijona nähtiin, mutta se oli nuori, joten sillä ei ollut isoa harjaa.

Ensimmäisenä päivänä leijonat olivat aika levottomia ja ne olivat luultavasti nälkäisiä. Seuraavana aamuna nähtiin yhdessä puussa valtava määrä korppikotkia, jotka päivystivät ilmeisesti raatoa. Nähtiin myös isompi lauma leijonia puun alla varjossa ilmeisen tyytyväisen oloisina. Liekö saaneet saalista edellisenä yönä.

Keskiviikkoaamuna nousin ylös katselemaan auringon nousua vuorten välistä. Ensin se värjäsi kaiken vaaleanpunaiseksi ja pikku hiljaa oranssiksi. Antiloopit ja seeprat vaelsivat savannilla. Seisoin majan edustalla puun alla ja kuuntelin kun linnut huutelivat toisilleen ja sirkat sirittivät valtavan kovalla äänellä. Voiko mieleenpainuvampaa syntymäpäivän aamua olla? Tunnelma oli kuin elokuvasta ja juuri sellainen, että tunsi olevansa Afrikassa!

Toivottavasti saatte edes murto-osan siitä tunnelmasta näiden kuvien kautta. Luultavasti kuitenkin tämä on yksi niistä asioista, jotka pitää vain itse kokea.