Kotona taas!

 Heippa Kaikille!

 Tumefika nyumbani salama! Matka Suomeen oli pitkä, eikä vain ajallisesti vaan myös henkisesti. Nyt tuntuu kuin olisi ollut valovuoden päässä täältä kylmästä ja pimeästä pohjolasta. Miksihän muuten on sanonta, että pimeässä Afrikassa kun ei siellä ollut kyllä yhtään pimeää...?! Nyt tuntuu, että väsyttää aivan valtavasti. Nukkuminen on ollut vaikeaa eikä unta oikein riitä. On vähän sekava olo. Osa sydämestä ja aika suurikin palanen, jäi kyllä orpokodille Mafingaan, Tansaniaan. Onneksi tekstiviestit sinne ovat suhteellisen halpoja, joten voimme jatkaa yhteydenpitoa.

Tulimme toissa yönä puolen yön jälkeen. Kotona odotti luminen maa, kynttilät ulkona, upea tervetuloa kotiin-kyltti, suklaata, pipareita, siivottu koti, jääkaapissa valmiit voileivät ja ruokaa sekä sauna oli lämmin. Meillä on niin ihania ystäviä, että itken ilosta. Tai en tiedä miksi itken, koska muutenkin vähän itkettää koko ajan. Miten sitä ihminen voikin olla näin hassu.

Yöllä käytiin saunassa ja syötiin iltapalaa, sitten nukkumaan. Altti ehti nukkua Lontoo-Helsinki välisen matkan, joten hänellä oli tarmoa käydä heti leikkimään. Siis keskellä yötä.  Joutui hieman käyttämään perinteisiä ”kasvatus”keinoja eli uhkailua ja lahjontaa, että saatiin poika irroitettua leluistansa. Oli tainnut olla ikävä. Oma sänky tuntui hieman omituiselta myös Altin mielestä ja omassa huoneessa (yksin) oli hieman outoa käydä nukkumaan.  Se kyllä helpotti kun äiti kävi rymyämässä komeroa ja kaivelemassa jouluvalot lapsen ikkunaan. Uni tuli heti J

Lentomatkat menivät hyvin ja kaikki asiat sujuivat niin maassa kuin ilmassakin. Meitä oli ihan selvästi siunattu. Kun kone nousi Darista, saimme hetken päästä ihailla Kilimanjaron upeita lumihuippuja. Se oli vaikuttava näky meille kaikille. Lensimme myös Saharan hiekka-aavikoiden, Darfurin vuorten ja Niilin ylitse. Valitettavasti valokuva ei tee koskaan oikeutta sille mitä silmä on nähnyt. Vähän ennen Kairoa kone muutti kurssia, joten pyramidit jäivät näkemättä. Myös kun tulimme Euroopan ylle alkoi muodostua pilviä ja tuuli yltyi. Ilmakuoppia oli jonkin verran, mutta kaikesta selvittiin. Lontoossa Heathrowlla meillä oli parituntia aikaa vaihtaa terminaalia sekä käydä ostamassa vähän joulusuklaata. Tiesittekö, että lentokentällä ei voi käydä ostamatta suklaata?! Tarjoukset tobleroneista ja After eight- laatikoista oli liian houkuttelevia. Helsinkiin saavuttiin puoli tuntia etuajassa. Meitä jännitti saammeko kaikki meidän matkatavarat. Ehdimme käydä vain vessassa ennen kuin kävelimme matkatavaroita vastaanottamaan, niin kaikki kuusi pakaasia ja rumpu tulivat hihnaa pitkin lähes peräkkäin. Uskomatonta!

Nyt sitten yritetään kotiutua ja tottua pimeyteen. Milla se leipoi jo heti eilen ensimmäiset joulupiparit ja minulla on lanttulaatikot tulossa. Kinkku on käyty hankkimassa ja kohta varmaan kaivellaan loput jouluvalot. Tarvitaan hieman kirkkautta nyt tähän synkkyyteen... Pesukoneessa pyörii ehkä kuudes satsi pyykkiä ja viisi on vielä odottamassa. Kyllä tämä tästä. Altti ei ole irroittautunut leluistaan muutakuin nukkumisen ajaksi ja eilen kun kävi saunassa. Illalla Altti tuli alakertaan, oli riisuutunut ja ilmoitti meille, että nyt hänellä olisi sopiva väli käydä saunassa, aiotteko tulla mukaan vai ette? Olihan sitä mentävä.
 

Siunattua joulun odotusta kaikille!