Elämää Mafingassa...

Kamwene!

Kevät on tullut! Aamulla kun herättiin, kuultiin kukon metelöinnin lisäksi linnun liverrystä. Mikähän kottarainen tai peipponen lieneekään. Isoja kelta-mustia perhosia lentelee myös ja niitä näkee koko ajan enemmän.

Elämä täällä orpokodilla on alkanut sujumaan ja koti alkaa näyttää kodilta. Täällä on betonilattiat, ja koska yöt ovat kylmiä, myös lattia on kylmä. Käveltiin eilen ammattikoululle ostamaan muutamat matot lattialle. Matot ovat oppilaiden tekemiä, joten rahat menivät toivottavasti hyvään tarkoitukseen. Aki pesi lattiat ja nyt ovat uudet matot lattioilla, eipä kävellä enää kengät jalassa sisällä. Maa täällä on punertavaa hienoa hiekkaa ja todella pölisevää, joten sitä hiekkaa on joka paikassa ja kengän pohjista sitä tulee erityisen paljon sisälle. Toivottavasti nyt vähenee. Seinät talossamme, kuten joka paikassa, on valkoiseksi maalattuja. Altti piirsi meille hienoja kuvia, jotka nyt on ripustettu seinille. Sohvan yläpuoleiselle seinälle tehtiin yhdessä Altin kanssa 4xA4 kokoinen Afrikka taulu. Siinä on kirahvi, norsuja, leijonaperhe, apinoita ja seepra. Se on tosi hieno.

Tultiin juuri aamurukouksesta/hartaushetkestä. Se alkaa joka aamu 7.30 eli oikeasti sitten kun on riittävästi ihmisiä paikalla. Joku käy kolkuttamassa peltilautasta ja aloitetaan virrellä. On hieman erityyppisiä virsiä mihin meillä on totuttu J. Joku aloittaa laulun ja toiset yhtyvät siihen, jokainen omasta ”stemmasta”. Kuulostaa tosi hienolta. Rukoushetken jälkeen kaikille toivotetaan huomenta eli kamwene tai ihan suomeksi vaan hyvää huomenta ja sitten se joka on ollut edellisenä päivänä vastuussa lapsista, kertoo miten eilinen meni. Yleensä kaikki on Salama, eli rauhallista. Pari päivää sitten yksi ihan pienistä alkoi oksentaa ja oli kuumeinen. Häntä käytettiin sairaalassa ja hänellä epäillään hiviä. Molemmilla vanhemmilla oli ollut. Lapselle tehdään verikokeet ja asia selviää parin viikon päästä. Kuulumisten vaihdon jälkeen minut lähetettiin kotiin ja siksi kirjoitan tätä blogia nyt. Sain flunssan jo ennen kuin lähdettiin tänne ja tauti näyttää olevan sitkeässä ja on pahentunut koko ajan. Eilen illalla voin myös todella pahoin. Muutamat muutkin lapset ovat oksennelleet, joten se on joko samaa tai sitten olen syönyt jotain sopimatonta, kuka tietää… Tänä aamuna päätin aloittaa antibioottikuurin tähän flunssaan. Se on nyt kestänyt jo kuitenkin kaksi viikkoa. Otin myös maitohappobakteereja, jotta antibiootit eivät sekoittaisi mahaa vielä lisää.

Täällä tuntuu, että päivä lämpenevät koko ajan. Rakennukset antavat kyllä todella hyvän suojan paahtavaa aurinkoa vastaan ja sisällä on ihan viileää. Minä olen aika paljon lasten kanssa sisällä tai katoksen varjossa, joten mitään huomattavaa rusketusta ei ole vielä tapahtunut. Altti ja Aki ovat paljon enemmän ulkona kuin minä ja he ovatkin ruskeampia. Alttia täytyy muistuttaa koko ajan, että muistaa pitää lippiksen päässä, muuten palaa nuppi J. Aki on korjaillut täällä paikkoja ja bibi Msese (johtaja) kävi ostamassa uusia työkaluja ihan Akia varten. Yhdeksän ikkunaa oli rikki ja ne on nyt korjattu, mutta taas oli toissa iltana isommat rikkoneet yhden ikkunan lisää. Bibi pyysi Akia rakentamaan uuteen keittiöön kabatin, jonka Aki aikoo tehdä ammattikoulun tiloissa. Täällä ei ole välineitä tai materiaalia kaapin rakentamiseen.

Altti leikkii päivät pitkät ulkona toisten lasten kanssa. Nyt on muutamista lapsista tullut jo parempia kavereita, joiden kanssa Altti viihtyy. Alkupäivät olivat erityisen raskaita Altille, koska toiset lapset seurasivat, matkivat ja nipistelivät häntä. Bibi kuitenkin jutteli lasten kanssa ja sanoi, että Altti on täällä kolme kuukautta eikä katoa minnekään. Jos vain juoksette perässä, se kyllästyy teihin. Nyt Altti saa olla enemmän rauhassa.

Ruoka me hankitaan torilta ja kaupasta ja valmistetaan itse meidän omassa keittiössä. Toistaiseksi ruoka on ollut aika yksipuolista ja hiilari-pitoista: Riisiä, perunaa, pastaa, vihanneksia, vaaleaa leipää ja joskus tölkki lihaa tai tonnikalaa. Torilta ostetut herneet ovat tosi hyviä ja niistä ja sipulista tulee tosi hyvä kastike perunalle. Syödään yleensä vain kerran päivässä ja illalla riittää tee ja leipä. Säilykkeet ovat ylellisyys tavaroita, eikä niitä viitsi paljon ostaa. Ovat suhteessa aika kalliita. Toissa päivänä Aki kävi lihakaupassa ostamassa naudanlihaa. Katosta riippui ruhoja ja puoli kiloa vetäistiin puukolla kyljestä. Oli niin sitkeää, että vaikka keitin sitä pari päivää, ei sitä voinut syödä. Taidetaan ostaa torilta kana ja höyhentää se… Eilen paistoin ihan suomalaisia lettuja jälkiruoaksi, Nam!

Wasalaam Mafingasta, kaikki hyvin!

Raita, Aki ja Altti