Perillä Mafingassa



Dar es Salaamin lentokenttä, ensi kosketus Tansaniaan.

 

Perillä ollaan Tansaniassa, Mafingassa. Matka alkoi maanantaina. Aamu viideltä kaveri tuli hakemaan meitä sekä viittä matkalaukkua, kahta rinkkaa ja tietokonelaukkua lentokentälle. Lentokoneen piti lähteä 7.50, mutta lähtikin noin puoli tuntia myöhässä. Matkareitti oli Helsinki-Lontoo-DarEsSalaam. Lontoosta lähti lento Dariin vasta illalla, joten meillä oli koko päivä aikaa kierrellä Lontoossa.

Menimme Heathrow Expressillä Paddingtonin asemalle ja sieltä metrolla Piccadillylle. Meillä kävi hyvä tuuri. Koko päiväksi oli luvattu vesisadetta, mutta paistoikin aurinko. Lontoossa käytiin syömässä ja kierrettiin kävellen sightseeing. Lopuksi käytiin vielä Hamley’sillä eli maailman suurimmassa lelukaupassa, josta Altti sai lego-lentokoneen. Mietimme kyllä, että tuleeko siitä vielä suurempi kulttuurishokki: lelukaupasta Afrikan syrjäkylälleJ.

Seuraava yö meni lentokoneessa enemmän tai vähemmän nukkuen. Altti onneksi nukkui suurimman osan matkasta. Darissa olimme perillä paikallista aikaa (ja Suomen kesäaikaa) seitsemältä. Lentokoneessa piti täyttää valmiiksi viisumi-hakemukset, jotka laitettiin passien väliin yhdessä 50taalan setelin kanssa. Lentokentällä ne sitten kerättiin pois ja lasikopeista huudeltiin ihmisiä nimeltä yksi kerrallaan. Kaikilta otettiin sormenjäljet ja valokuvat. Koko touhussa meni tunnin verran. Vaikka oltiin ensimmäisten joukossa viisumijonossa, oltiin lähes viimeiset, jotka tulivat ulos. Onneksi kaikki laukut olivat tulleet perille ja olivat vielä tallellakin.

Dar, Passionist Fathersin pihalta.

Darissa oltiin yö Passionist Fathers-nimisessä paikassa. Paikka oli siisti ja ruoka oli hyvää. Aamulla oli taas aikainen herätys. Taksi tuli hakemaan meitä 15 vaille 5 aamulla, koska bussimme Mafingaan lähti jo kuudelta. Jo pelkästään bussiasema oli kokemus sinänsä. Oli vielä pimeää ja ihmisiä oli kuin muurahaisia, samoin busseja. Meillä ei olisi ollut mahdollista selvitä bussille keskenämme, joten kiitokset taksikuski Allanille! Ensimmäiset kaksi tuntia ”matkasta” menivät siihen, että bussi pääsi ulos bussiasemalta ja pääkadun ruuhkasta. Kaikki bussit nimittäin lähtevät yhtä aikaa… Matka kokonaisuudessaan kesti 10tuntia ja sen aikana oli kaksi pysähdystä. Ensimmäinen pysähdys oli puskassa pissalla käynti: miehet oikealle, naiset vasemmalle. Toinen pysähdys oli huoltoaseman tapainen, josta monet ostivat syötävää. Meillä oli omat eväät, joten pärjäsimme hyvin. Tie Darista oli uutta asfalttitietä, mutta niin täynnä töyssyjä, ettei penkillä aina pysynyt. Mikumin kansallispuiston kohdalla näimme norsuja, kirahveja, antilooppeja ja seeproja. Matka oli mieleenpainuva kokemus.

Kuva otettu bussin ikkunasta

Mafingassa meitä oltiin vastassa ja orpokodilla odotti ruoka. Meidät toivotettiin lämpimästi tervetulleiksi ja meille näytettiin missä voimme asua. Saimme ihan oman talon! Talossamme on siniset ikkunanpielet ja pieni sisäpiha. Pihalla taitaa kasvaa ainakin köynnösruusu, mutta muita kasveja en tunnista. Yhdessä pensaassa on valtavat, ainakin 15cm pitkät torvimaiset kukat. Matkalla tänne näimme myös apinanleipäpuita. Täällä orpokodilla kanat ja lehmät kulkevat vapaina. Nytkin yksi kana potpottaa ikkunan alla. Kukkoja on pari, jotka kiekuvat vähän väliä. Varsinkin aamuisin voisi toisesta kukosta tehdä paistin…

Lapset täällä ovat ihania! Aluksi osa vierasti meitä Mzunguja, mutta enää sellaisesta ei ole tietoakaan. Jos haluamme olla hetken rauhassa, on sisäpihan portti laitettava kiinni. Suurin osa lapsista on erittäin hellyyden kipeitä ja sylin tarpeessa. Varsinkin pienet ovat niin hellyyttäviä, että sydämeen koskee. Heistä pidetään kyllä hyvää huolta, mutta ymmärrettävää on, ettei syliä riitä vähäiseltä aikuismäärältä. Työtä on paljon. Pole na Kazi!