KANOJA JA PORKKANOITA...

Vuoristomaisemaa...

  Habari za leo!

Meille kuuluu taas hyvää! Mutta voi tätä Afrikkalaista systeemiä. Eilen saatiin nauraa! Oltiin kirkossa tavallisessa sunnuntain jumalanpalveluksessa. Alttarin viereen oli kannettu valtavasti maissisäkkejä ja paljon erilaisia muita tavaroita. Ne ovat lahjoja kirkolle tai jos sinulla ei ole tuoda rahaa, voit lahjoittaa jonkin asian, kuten hedelmiä, vihanneksia, vaatteita tai mitä vain keksit. Jumalanpalveluksen jälkeen pidetään huutokauppa kirkon portailla. Joku johtaa huutokauppaa ja kaikki muut seisovat ringissä rappujen edessä. Huudetaan yksi tavara kerrallaan. Eli oltiin kirkossa, jossa oli paljon tavaroita alttarilla. Yksi kasseista rapisi ja pomppi koko ajan. Me emme tienneet mitä kassissa oli, mutta arveltiin että se olisi kana. Kassista ei kyllä kuulunut mitään ääntä. Kassi jatkoi pomppimista ja lähestyi pappia koko ajan, papin siitä mitenkään häiriintymättäJ Yhtäkkiä kesken rukouksen kassi kaatui ja ulos pelmahti kana. Se tietysti yritti omille teilleen kauheasti potpottaen, mutta sen jalat oli sidottu, joten ei se juoksemalla ulos päässyt. Kukaan ei kiinnittänyt asiaan mitään huomiota, mutta me jouduimm

Maija na Maisa, the Kukut

e pidättelemään naurua. Joku mies kävi pyydystämässä kanan takaisin kassiin ja kaikki olivat kuin ei mitään olisi tapahtunut. Ovat ilmeisen tottuneita tällaisiin välikohtauksiin…

No, kirkkohetken jälkeen pidettiin huutokauppa ja se aloitettiin valtavasta porkkanasäkistä. Säkistä otettiin aina sylillinen porkkanoita kerrallaan ja joku huusi ne itselleen. Kun kymmenkunta sylillistä oli mennyt, alkoi ostointo laantua. Kysyin Bibi Mseseltä (johtajalta) olisiko orpokodilla käyttöä loppusäkilliselle. Totta kai niille oli käyttöä, joten huusin säkin orpokodin lapsille ja se sai aikaan riemuhuutoja ja taputuksia! Ruokatarpeiden jälkeen oli kanojen vuoro, joita olikin kaksi. Molemmat kyllä pääsivät aina välillä karkuun, mutta ne poimittiin pensaikosta ja huutokauppa jatkui. Olin huutanut jo vaalean kanan meille, kun Altti pyysi että huudetaan mustakin, ja niin meille tuli kaksi kanaa. Niiden nimet on nyt Maija ja Maisa. Kotimatka sujui hilpeissä merkeissä, minun kainalossani toinen kana ja toinen Needalla. Kaikki jaksoivat vääntää vitsiä siitä, miten komennamme omat kanamme kotiin tai kutsumme niitä kuin koiria;) Täällä ei nimittäin paljon kanoille nimiä anneta… Maija ja Maisa ovat nyt toistaiseksi asuneet varastossa, mutta Aki aloitti jo kuku-housen rakentamisen meidän pihalle. Siitä on tulossa erittäin hieno! Kaikki ovat sitä käyneet ihastelemassa.



The Kuku-house! (ja uusi baiskeli)



Tänään ei minulla ole ollut paljon tekemistä. Oikeastaan olen istunut koko päivän melkein samassa asennossa. Kampaaja ”mestari” (mies) tuli tekemään minulle tänään rastat, jotka ovat melkein valmiit. Huomenna jatketaan vielä vähän, ehkä noin viisi tuntiaL Aloitimme tänä aamuna kahdeksan jälkeen ja lopetimme puoli seitsemän illalla. Kohtalaisen pitkä aika istua aloillaan. Sain paljon osanottoja ja taas väännettiin vitsejä istumalihaksistani sekä kaikesta mitä vain kenellekin mieleen tuli. Iloluontoista väkeä nämä Tanzanialaiset! J

Lauantaina Aki osti baiskelin ja nyt on helpompi liikkua täältä kylälle. Käytiin muutenkin taas torilla ja hankittiin kaikkea tarpeellista ja ehkä vähän tarpeetontakin. Käytiin myös syömässä ravintolassa. Saatiinpa vaihteeksi lihaa ravinnon jatkeeksi.

Terveisiä vaan kaikille! Aurinko paistaa!

Raita, Aki ja Altti