Kuorolaulua ja inkiväärilitkua.

Heippa!

Viime viikko meni siis maalaten kuvia ja myös Altin sairastaessa. Pole Altti. Flunssa oli tuloillaan jo Njombessa ja kun päästiin kotiin, se iski päälle. Kuume nousi meidän Mafingan ostos reissun jälkeen 39 asteeseen. Ihmeen hyvin Altti kuitenkin jaksoi. Altti lepäili alku viikon ja kuumetta kesti pari päivää, mutta flunssa meni ohi. Tai niin me ainakin luultiin. Torstaina kuume nousi uudelleen ja yhtä korkeaksi. Pohdittiin, pitäisikö meidän aloittaa oma toimisesti Altille lääkekuuri, mutta päätettiin kuitenkin odottaa. Lauantaina soitettiin daktari-Leenalle ja kerroimme Altin sairaudesta. Kerroimme myös mitä antibiootteja lääkäri Suomessa oli meille mukaan määrännyt. Daktari-Leena ihmetteli, kovasti, koska ne eivät olleet lainkaan näin pienille lapsille sopivia lääkkeitä. Ja meillekin vain erittäin ärhäkkään tulehdukseen… Hmm! Meillä oli kuitenkin paljon siunausta matkassa ja Leena sanoi, että hänen tyttärensä on tulossa seuraavana aamupäivänä tänne Mafingaan. Hän voisi tuoda meille sopivan lääkkeen. Seuraavana päivänä saimme siis lääkettä Altille 100kilometrin päästä ihanan leijona-kortin kera, jossa ohjeet lääkkeen käyttöön. Nyt Altti on jo huomattavasti paremmassa kunnossa.

Viikolla kuului keskellä päivää kongin kumina ja tietysti katsomaan mitä tapahtui. Kuoronjohtaja/ laulunopettaja vanha herra oli tullut pitämään kuoroharjoituksia. Menimme molemmat Akin kanssa mukaan. Harjoiteltiin yhtä laulua, jonka nimi oli napenda kuhubiri. Tarkoittaa jotain sen suuntaista, että rakastaa saarnaamista. Viikolla oli vielä toiset harjoitukset ja lauantaina yhdet. Pääsin niihin mukaan kaikkiin, mutta Aki jäi kipeän Altin kanssa kotiin. Olen kiitollinen Akille, että sain tämän tilaisuuden. Harjoittelimme yhteensä kolmea laulua sunnuntain jumalanpalvelusta varten. Sunnuntaiaamuna heräsin tunteeseen, kuin kaktus olisi ollut kurkussa. Yskitti kamalasti ja oli vaikea hengittää. Sängystä oli vaikea nousta ja väsytti. Eli blääh! Lepäilin aamun ja päätin, että kirkkoon lähden kuitenkin. Laulut menivät ihan hyvin, vaikka tauot menivätkin yskiessä. Keräsin huomattavasti katseita yskiessäni, koska se taisi olla hieman pahan kuuloista. Kirkon menojen ajan Altti lepäili kotona elokuvaa katsellen. Kun lähdettiin pois, kysyi Roida minulta onko minulla Tangawiziä? En kyllä tiennyt mitä se oli, joten ei minulla varmaankaan ollut. Hän päätti tulla tekemään minulle lääkettä. Tangawizi on inkivääriä ja lääkkeeseen sitä tuli raastettuna isohko pala, kuten myös sipulia, valkosipulia ja suolaa. Kaikki nämä kiehautettiin noin desissä vettä ja eikun juomaan. Huh huh mikä löyhkä, ja mikä maku! Sain 4-5 teelusikallista alas kurkusta ja ihme kyllä, se auttoi. Yskä loppui hetkeksi kuin seinään. Iltapäivällä mittasin, oliko minullakin kuumetta, koska oli niin huono olo. Mittari näytti 38 ja jotain. Sunnuntaista saakka sitä on sitten jatkunutkin, joten petipotilaana olen viettänyt tämän alkuviikon. Nyt kyllä taas ymmärtää, kun Altti sanoi että jalkoja särkee. Aivan hirveä särky on ollut koko ajan, eikä se lähde pois särkylääkkeillä.



Pumpun korjausta...



Aki ei onneksi ole vielä sairastunut vaan on ollut se, joka meillä on ollut hommissa. Kaivon pumppu oli taas rikki ja sitä on korjattu paikallisin menetelmin. Aki on turhautunut siihen, ettei mitään voi korjata kunnolla kerralla, vaan aina annetaan ”tekohengitystä”. Ei sovi hänen luonteelleen sellainen. Sitten kun vielä nämä eivät oikein usko, kun Akilla olisi ollut pumpunkorjaamiseen joku hyvä konsti, niin ei käynyt. No ei voi minkään, mutta kun se kolmannen kerran menee rikki tässä kuussa, niin ehkä sitten kuuntelisivat… Saa nähdä.