Elisha-vauva

Heippa!

Tasan kaksi viikkoa jäljellä kotiutumiseen. Tuntuu ihan hassulta, että niin vähän enää. Sytytettiin Millan kanssa kynttilä ensimmäisen adventin merkiksi ja laulettiin ensimmäiset joululaulut. Eivät vain sanat ihan sopineet tähän tunnelmaan ja maisemaan. Jos jotain nyt kaipaan, niin edes vähäsen jouluista tunnelmaa. Mutta ei sille kai voi minkään, että minä ainakin yhdistän joulun tulon pimeneviin ja kylmeneviin iltoihin, kynttilöihin ikkunalaudoilla ja ensimmäisiin lumisateisiin. Kolme asiaa joista täällä ei ole tietoakaan.

Viime perjantaina tänne tuli uusi lapsi. Hänen nimensä on Elisha. Elisha on ihan pikkuinen, noin pari kiloa painava poikavauva. Hän täytti tänään 10 päivää. Äiti oli kuollut synnytykseen, mutta vauva oli saatu pelastettua. Pojan setä ja kaksi tätiä toivat vauvan tänne, koska heistä kukaan ei voinut ottaa häntä omaan kotiinsa. En tiedä oliko tarinat tosia vai keksittyjä, miksi he eivät voineet lasta pitää, mutta tänne hän on joka tapauksessa tervetullut. Elisha on terve pieni poika, mutta hänellä ei ole silmiä. Silmäluomet ovat hyvin tiiviisti yhdessä ja eilen häntä käytettiin Ilembulassa sairaalassa tutkittavana. Kun tällainen lapsi syntyy, täällä uskomukset ovat toisinaan niin vahvoja, että syytellään ja mietitään kenen vika tämä on. Näistä uskomuksista pitäisi päästä eroon.

Norsuprojekti on päätöksessä, kuten jo aikaisemmin hieman kerroin. Olemme yrittäneet saada porukkaa kasaan, että saisimme edes yhden kuvan koko orpokodin väestä norsujen kanssa. Tämä on toistaiseksi jäänyt vielä yritykseksi, koska meillä kaikilla on ollut niin paljon kiireitä. Toivottavasti saamme teille pian yhteiskuvan.

Meillä on toinenkin projekti täällä menossa. En ole varma olenko maininnut tästä leikkihuone-projektista, mutta nyt siitä kerron. Saimme johtaja bibi Mseseltä luvan ottaa käyttöön yhden huoneen orpokodilta. Maalasimme sinne seinät täyteen värikkäitä kuvia. Aki asensi seinälle kellon sekä hyllyjä. Milla ja mummo olivat suomessa tehneet hienon seinä vaatteen, jossa on 30 isoa taskua. Kaikissa taskuissa on lampaan kuva. Sekin on nyt leikkihuoneessa. Taskuihin voi piilotella lapsille aarteita tai vaikka karkkeja. Varastosta löytyi joitakin leluja, joita suomesta on lähetetty. Ostimme vielä joitakin palikoita sekä seinälle taulun, josta voi opetella numeroita.

Leikkihuone on ollut nyt kovassa käytössä. Koska huone ei ole kovin iso, teimme säännöt, että korkeintaan kuusi lasta kerrallaan pääsee leikkimään. Vaikeinta meille on varmaankin yrittää olla tasapuolinen ja katsoa että kaikki pääsisivät leikkimään yhtä paljon. Ei siksi, että emme haluaisi olla tasapuolisia vaan kun leikkihuoneen ovi avataan tai edes kävelen kohti leikkihuonetta, minun kimpussani on vähintään kymmenen lasta vaatimassa päästä seuraavaksi. On vaikea muistaa kuka oli eilen tai aamulla ja montako kertaa.

Nyt olemme Riikan luona Njombessa käymässä. Altti riemuitsee ulkona, koska Riikalla on kaksi vartiokoiraa, joista Altti sai itselleen heti kaverit. Altilla on tainnut olla kova ikävä Väinöä ja Vellua. Tänään torilta ostettiin Altille kookospähkinä. Riikan vartija rikkoi sen Altille.

 Terveisiä! Kosket

Safarilla Ruahassa

Heippa kaikille!

Tiistaiaamuna lähdettiin aikaisin kohti Ruahan kansallispuistoa. Ajoimme ensin Iringaan ja viimeistelimme eväät ostamalla torilta papaijaa, ananasta, mangoja, tomaatteja, kurkkuja ja banaaneja. Muuten meillä oli eväänä tonnikalaa, purkkilihaa, (itse)vasta leivottuja sämpylöitä, hapankorppuja sekä teetä, kahvia ja mehua. Iringasta oli matkaa kilometreinä noin 130, mutta ajallisesti matkaan menee noin kolme tuntia. Tie oli hiekkatie ja osittain aika huono. Autossamme ei ollut ilmastointia, joten matkasimme ikkunat avoinna. Kun laskeuduimme Iringasta, huomasi taas sen eron mikä on lämpötiloissa riippuen siitä oletko vuorilla vai laaksossa. Paita liimautui ihoon, otsalla valui hiki ja siihen lisätään ikkunoista tuleva pöllyävä hiekan määrä, olimme varmaan näky kun pääsimme perille. Minäkin viisaana pidin valkoista paitaa, joka matkan päätteeksi oli aivan ruskea.

Ruahassa yövyimme mabandassa, joka on paikallinen yksinkertainen majoitus keskellä kansallispuistoa. Rakennukset olivat peltisiä, jotka oli verhoiltu heinällä maastoon sulautuviksi. Niissä oli verkkoikkunat ja hyttysverkoilla varustetut sängyt. Rakennukset olivat leveän joen varressa, vaikkakin tähän aikaan vuodesta joki oli kuiva. Kun saavuttiin perille, oli ihan majoituksen vieressä iso norsulauma. Yöllä oli parempi olla kuvittelematta, mitkä kaikki eläimet haluavat tulla tutkimaan meidän eväitä. Kuulimme, että siihen aikaan kun joessa on vettä, virtahevot melskaavat ihan ikkunan alla. Tiesittekö muuten, että virtahepo voi vaeltaa yön aikana 100km?

Ensimmäisenä päivänä ajelimme puiston alueella 4tuntia ja seuraavana (synttäriaamuna) ajelimme vielä 5tuntia. Näimme valtavan määrän eläimiä. Kirahveja, seeproja, norsuja, apinoita, paviaaneja, leijonia, antilooppeja, pahkasikoja, virtahepoja, krokotiileja, värikkäitä pikkulintuja, kotkia, korppikotkia, metsäkanoja, mangusteja ja paljon kaiken laisia pikkueläimiä. Leijonat, jotka nähtiin, oli suurin osa naaraita. Yksi urosleijona nähtiin, mutta se oli nuori, joten sillä ei ollut isoa harjaa.

Ensimmäisenä päivänä leijonat olivat aika levottomia ja ne olivat luultavasti nälkäisiä. Seuraavana aamuna nähtiin yhdessä puussa valtava määrä korppikotkia, jotka päivystivät ilmeisesti raatoa. Nähtiin myös isompi lauma leijonia puun alla varjossa ilmeisen tyytyväisen oloisina. Liekö saaneet saalista edellisenä yönä.

Keskiviikkoaamuna nousin ylös katselemaan auringon nousua vuorten välistä. Ensin se värjäsi kaiken vaaleanpunaiseksi ja pikku hiljaa oranssiksi. Antiloopit ja seeprat vaelsivat savannilla. Seisoin majan edustalla puun alla ja kuuntelin kun linnut huutelivat toisilleen ja sirkat sirittivät valtavan kovalla äänellä. Voiko mieleenpainuvampaa syntymäpäivän aamua olla? Tunnelma oli kuin elokuvasta ja juuri sellainen, että tunsi olevansa Afrikassa!

Toivottavasti saatte edes murto-osan siitä tunnelmasta näiden kuvien kautta. Luultavasti kuitenkin tämä on yksi niistä asioista, jotka pitää vain itse kokea.

Katika safari yangu, tatembea na wewe!

Aki, Raita, Milla ja Altti

Makkara-puu



Altti ja reilun kokoinen pääkallo



Mitäköhän Milla näkee?

Millaa hakemassa!

 



Aamu viideltä viimeiset netitykset ennen Dariin lähtöä.

Mambo vipi?

Reilu viikko kulunut viime päivityksestä ja paljon paljon olisi kerrottavaa.



Aki tuo Millalle sänkyä



Viikko sitten lauantaina lähdimme siis pitkälle bussimatkalle Dar es Salaamiin. Olimme ostaneet liput aika uuteen bussiin ja yllätyimme positiivisesti. Bussi oli erittäin siisti ja siellä oli jopa telkkarit ja kaikki. Darissa olimme yhden yön lentokentän viereisessä hotellissa, koska aamulla olimme menossa minun äitiä ja Millaa vastaan. Illalla ei meinannut uni tulla ja aamulla nousimme jo puoli viisi. Minua ja Alttia jännitti tosi paljon. Altti oli kyllä hieno reissumies ja jaksoi kaikesta jännityksestä huolimatta matkustaa 10tuntia bussissa kertaakaan nurisematta.

 Aamulla menimme kentälle heti seitsemän jälkeen. Kone laskeutui kaksikymmentä yli, mutta sen jälkeen matkalaisia odotti viisumijono sekä matkalaukkujen odottelu. Viisumeiden saamisessa kesti toista tuntia. Pitkällisen odottelun jälkeen näimme vihdoin mummon ja Millan. Sitä tunnetta ei voi kuvata, kun näkee oman lapsensa pitkästä aikaa. Ja voi sitä kälkätystä, kun kaikilla oli niin paljon asiaa!

Darissa meillä oli varattuna huoneet Coral beach hotellista sunnuntaista keskiviikkoon asti. Hotelli oli oikein hieno ja tämän kahden kuukauden jälkeen ylellinen. Toisessa ikkunat Intian valtamerelle ja toisessa parveke, ilmastointi, kuumaa vettä hanasta vaikka koko päivän laskisi, suuri uima-allas, hyvää ruokaa ja kaunis puutarha. Ensimmäinen päivä otettiin rennosti hotellilla. Millan ja Altin kanssa melskattiin uima-altaassa ja otettiin aurinkoa. Seuraavana päivänä käytiin tingatingalla katselemassa Afrikkalaista taidetta ja käsitöitä sekä ”mzungu-marketissa” eli meidän näkökulmasta ostoskeskuksessaJ Nämä paikalliset eivät taida niistä oikein tavaroitaan hankkia. Me kyllä osteltiin vaikka mitä valkonaamojen ruokaa ja tavaroita.

 Akin kanssa käytiin myös toisella käsityötorilla, josta etsimme tarkoituksella vain yhtä esinettä: rumpua! Löydettiin hieno ja ihan kunnon kokoinen djembe-rumpu. Nyt aiomme vielä teettää siihen mittoihin sopivan kantokassin. Saas nähdä miten saadaan se Suomeen asti tuotua.



 

Varhain keskiviikko aamuna lähdettiin matkalle takaisin tänne Mafingan kotiin. Olimme sopineet tutun kuskin kanssa hinnan automatkasta Dar-Mafinga. Hän tuli hakemaan meitä viideltä aamulla. Kyllä kannatti maksaa hieman enemmän automatkasta, koska nyt pystyimme pysähtelemään missä haluttiin ja etenkin Mikumin kansallispuiston kohdalla se oli mahtava juttu. Näimme valtavan määrän eläimiä. Laumoittain antilooppeja, kirahveja, seeproja, villisikoja, norsuja, apinoita ja vielä aivan tien vieressä laidunsi kolme valtavan kokoista puhvelia. Saimme kaikista kuvia.

Vaikka hienosto hotellissa oli kivaa ja nautittiin olostamme uima-altaalla, oli ihan kiva palata kotiin. Milla oli odottanut tämän paikan näkemistä. Toivottavasti ei ollut pettymys. Lapset täällä ovat olleet todella innoissaan Millan tulosta. Nyt kun vielä kotiudutaan tänne yhteisesti, niin meille tulee varmasti ihan mukava kuukausi. Olen niin iloinen ja onnellinen, että olemme kaikki taas yhdessä.

NORSUPROJEKTI

Poissa ollessamme norsuprojekti on edennyt niin sanotusti päätepisteeseen. Norsut ovat valmiit, antilooppi paikoillaan, kaikille on valettu jalustat, jotta pysyvät varmasti pystyssä ja kaikilla on myös maali pinnassa. Sekä lapset että aikuiset ovat iloinneet eläimistä. Kaikki ovat käyneet niillä ratsastamassa. Minusta on valtavan hienoa, että olemme saaneet aikaiseksi jotain pysyvää tänne orpokodille. Seinillä on maalauksia ja nyt vielä pihalla eläimiä. Johtaja Hellena sanoi meille kerran, että suomalaiset eivät ole enää vain heidän ystäviään, he ovat sukulaisia. Joten todella iso kiitos kaikille jotka osallistuivat näiden norsujen hankintaan. Olette saaneet tänne jotain todella pysyvää iloa aikaiseksi!

  

Tembon terveiset!

Habari za leo?

Me olimme viime viikonloppuna käymässä Makambakossa ja Ilembulassa. Ilembulassa on iso sairaala, johon kävimme tutustumassa. Pääsimme daktari Leenan vieraiksi. Saimme hyvää ruokaa ja pääsimme saunaankin. Ilembulassa oli muitakin suomalaisia. Oli jännä tunne olla Afrikassa suomalaisten kanssa saunassa.

 Leenan takaterassilta avautui upea maisema. Bougainvillet kukkivat erivärisinä, rinne vietti aika jyrkästi alas joelle. Joen takana avautui savanni, jota kipengere vuoret reunustivat. Harvoin on sellaisessa paikassa aamiaista nauttinut. Ilembulan ilmasto oli erilainen kuin täällä Mafingassa, vaikka matkaa vain noin 100kilometriä. Oli huomattavasti lämpimämpi ja paljon vehreämpää. Nähtiin loistokottaraisia, joiden sulat loistaa metallinhohtoisina sinisinä ja punaisina sekä värikkäitä liskoja. Yöllä oli myös hyttysiä aika tavalla, toisin kun täällä meillä ”kylmässä”. Liskosta sain kuvan, mutta kottaraisesta valitettavasti en. Ehtivät aina livahtaa jonnekin kun lähestyin kamerani kanssa.

Se mistä saimme kyllä kuvia, oli hellyttävä ihan vastasyntynyt pieni poika, jolla painoa noin 1,2kg. Kämmenelle olisi mahtunut. Hänen äitinsä oli saanut raskausmyrkytyksen ja jouduttu leikkaamaan kiireesti. Äiti makasi letkuissa ja sermin takana ilmeisesti mummo hoiti pienokaista sekä hänen isompaa sisarustaan. Äidiltä ei vain tullut maitoa eikä vauva ollut saanut muuta kuin sokerilientä. Heillä ei ollut varaa käydä ostamassa maitojauhetta. Yksi pussi jauhetta maksaa 8euroa ja kestää noin viikon. Keskipalkka on ehkä 30euroa, joten jokainen voi siitä nähdä todellisuuden täällä. Toivottavasti perhe selviää!

 Kun tultiin takaisin kotiin, oli norsuprojekti edennyt huimaa vauhtia. Täällä oli kolme miestä tekemässä norsua, joten se oli lähes valmis. Materiaalia jäi yli aika tavalla, joten päätimme tilata myös toisen norsun. Kiitos kaikille, jotka osallistuivat kustannuksiin. Rahat riittivät sekä materiaaleihin että ensimmäisen norsun tekopalkkaan. Toisen norsun otimme omistamme ja nyt kävi niin hassusti, että fundi sai meidät ylipuhuttua ostamaan häneltä vielä pienen antiloopin, joka hänellä oli jo valmiina. Tämä fundi on aika nuori kaveri vielä. Hän on asunut lapsuutensa Mtwarassa, mutta kun hänen isänsä oli kuollut, hän oli joutunut lopettamaan koulunsa kesken ja menemään töihin. Hän oli aluksi tehnyt kaikenlaisia puutarhahommia Darissa ja huomannut aika nopeasti, että hänellä on silmää miten tehdä puutarhasta kaunis. Siitä en ole varma miten hän oli juuri tänne Mafingaan tullut, mutta ilmeisesti täällä oli ollut joku, joka oli opettanut hänelle miten ruukkuja ja eläimiä tehdään. Nyt hän on alkanut haaveilla, jos vielä pääsisi kouluun. Hän haluaisi oppia englantia, koska tajusi, että monet kaupat voivat mennä häneltä sivu suun vain siksi ettei ole yhteistä kieltä. Me ostimme häneltä antiloopin ja puoliksi leikillä sanoimme ehdoksi että hän lupaa mennä kouluun. Täällä on aivan liikaa ihmisiä, joilla ei ole koulutusta vain siksi ettei ole ollut mahdollisuutta.



Altti seisoo yövartija Masai-soturin vieressä. Kuvassa ei vain näy vartijan ase-arsenaali.



Puutarhaan on nyt tulossa siis pieni eläintarha. Jos joskus vielä palaamme tänne, tilaamme kirahvin muiden eläimien seuraksi. Se voisi kurkottaa kaulansa puuhun ja syödä lehtiä.

 Nyt on aivan mahtava fiilis. Milla ja minun äiti ovat tulossa tänne ihan parin päivän päästä. Itse lähdemme Dariin heitä vastaan lauantaina. Bussimatka on noin 600kilometriä ja kestää 10-12 tuntia. Jäämme Dariin keskiviikkoon asti, joten vasta ensi viikolla voitte odotella kuvia ja kuulumisia edelleen norsuprojektin etenemisestä.

 Tutarudi Finland baada ya wiki tano!

Norsuprojekti alkaa!

Heippa!



Norsuneuvottelut...



Tänään alkoi sitten norsuprojekti, pitkällisten neuvottelujen jälkeen. Fundi, jonka on tarkoitus tehdä norsu, tuli aamulla kuten oli luvannut ja neuvottelimme asiasta yhdessä Bibi Msesen kanssa. Kerroimme, että meillä on Suomessa ihania ystäviä, jotka ovat myös luvanneet osallistua norsun rakennuskuluihin, joten kaikki ei mene meidän omasta pussista. Eli täältä Tansaniasta SUURET KIITOKSET sinne Suomeen koko orpokodin henkilökunnalta ja tietenkin lapsilta. Tunafurahi sana! (iloitsemme suuresti) Minä piirsin fundille kuvan norsusta edestä, sivulta ja takaa, että millaisen haluamme ja kuvaan tietenkin mitat. Norsusta on tulossa nyt 4 jalkaa pitkä, 2 jalkaa korkea ja 1,5 jalkaa leveä, joten se tekee yhteensä 7,5 jalkaa. Ja minä olen aina luullut että norsuilla on vain neljä jalkaa…  No joo, norsusta tulee siksi tämän kokoinen, että sillä on lasten helppo ratsastaa ja jos selästä tipahtaa, ei pitäisi sattua. Ratsastamaan mahtuu yhtä aikaa 2-3 lasta. Katsotaan mitä tuleman pitää. 


Iloiset lapset!




Aki ja Mteega korjaa varastoa.

Aki kävi Mteegan kanssa ostamassa pari päivää sitten peltiä ja popniittejä, joten tänään alkoi myös ruokakomeron korjausurakka. Jonkun pitää vielä siivota koko varasto, koska se todellakin on täynnä rottien ulosteita. Altti sanoi nähneensä varastossa tänään rotan. Yök!



Pikkulapset pesulla.



Altin kanssa olemme tehneet lapsille vanhoista sukista keppihevosia. Niille on kyllä ollut kysyntää. Ensin lapset eivät tienneet, mitä sellaisella tehdä ja ihmettelivät, mitkä napit niissä sukissa on, kunnes tajusivat että ne ovat silmät. Onneksi meillä on oma lasten leikittäjä ja kaikkein paras mallin näyttäjä mukana, siis Altti. Altti näytti miten hevosella ratsastetaan ja sitten mentiin. Pitkä letka lapsia paineli hevosilla pitkin pihaa. Taaskaan en vain ollut kameran kanssa valmiina, valitettavasti.

Wasalaam  Raita, Aki ja Altti