Nakkeja on pakko saada!

 

Moikka!

Tiistaina tulivat valmiiksi sekä kuku-hause että rastat. Molemmat ovat safi! Keskiviikkona lähdettiin Iringassa käymään. Bibi Msese lähti meidän kanssa ja hän oli hommannut meille myös kuljettajan. Oltiin sovittu, että lähdetään aamulla kahdeksalta. Me kyllä Akin kanssa jo epäiltiin, että mahtaakohan kuski olla paikalla sovittuna aikana mutta yllätys, ihan täsmälleen. Emme kuitenkaan lähteneet, kuten oli sovittu. Hyvin Afrikkalaiseen tapaan lähtömme viivästyi, koska autoa alettiin pesemään kahdeksalta. Pääsimme kuitenkin matkaan. Iringassa kiertelimme torilla sekä kävimme erilaisissa kaupoissa. Yhdessä kaupassa oli pakastimessa nakkeja ja kinkkua, niitä oli ihan pakko saada! Tänään herkuttelimmekin Akin tekemällä nakkikastikkeella. (Kukaan muu meidän perheessä ei saa tehdä sitä kuin iskä.) Iringasta löydettiin myös meille uusi hyvä kattila. Nyt saadaan pesuvedet ja tiskivedet kerralla keitettyä, eikä tarvitse enää kikkailla kahdella rämällä, josta toisesta meinaa tippua korvat.

 Toinen kukuista on pyöräyttänyt jo kiltisti yhden munan ja nyt uusia odotellaan. Aki kyllä jo hermostui ja uhkaili kuku-parkoja, että jos ei munia ala tippua tulee kuku-paistia. Täällä juoksee kanoja ihan valtoimenaan joka paikassa, mutta ainoat kanat jotka kiinnostavat lapsia on meidän. Meidän kanahäkkiin on ihan pakko käydä koko ajan työntelemässä jotain keppejä tai roskia tai sitten roikutaan aidassa niitä tuijottelemassa. Miksihän ne on niin kiinnostavia?!

Työt täällä jatkuvat ihan normaalisti ja nyt tuntuu ettei väsytä ihan niin paljon enää kuin alussa. Meidän päivä alkaa aamulla kun kukko joikaa viidestä alkaen. Aki nousee yleensä kuudelta ja me Altin kanssa seitsemältä. Käydään aamurukouksessa ja sitten mennään töihin, jos ei ole jotain muuta sovittuna. Noin kymmenen aikaan käydään juomassa teetä ja sitten jatketaan. Kun lapset menevät päiväunille, me yleensä valmistellaan iltaruoka ja usein leikitään myös niiden isompien lasten kanssa, jotka eivät ole koulussa. Illalla kotiin puoli kuuden aikaan ja laitetaan ruoka. Seitsemältä on jo ihan pimeää ja käydään iltapesuilla. Usein ollaan sängyssä jo ennen kahdeksaa. Ainakin jos ei skypetellä kenenkään kanssa. Unta ei tarvitse paljon odotella ja aamuun asti nukkuu sikeästi. Alussa tuntui, että vaikka nukkui melkein kellon ympäri, tarvitsi vielä päiväunetkin. Nyt pystyy jo iltaisinkin välillä vähän valvomaan. Illalla kun tulee pimeää, niin naapurissa vasta alkaa elämä. Joka ilta radiot pauhaa ja hirveä kälkätys kuuluu. Ne varmaan ihmettelee meitä, jotka vetäytyy kuin karhut talviunille:)

 Tänään muuten sattui taas hauskoja. Päivällä kuultiin hirveä kiljunta ulkoa, ihan kuin jotain olisi teuraalle viety. Naapurissa on viime kevään possuja, jotka he nyt myyvät. Heille oli tullut porsaan ostaja moottoripyörällä. Kun mentiin katsomaan, yrittivät naapurinrouva ja ostaja työntää sikaa säkkiin ja köyttää sitä kumiköydellä moottoripyörän tarakkaan kiinni. Sika huusi kurkku suorana. Onneksi saatiin pätkä tapahtumasta videolle! Eihän siitä köyttämisestä mitään tullut, joten moottoripyörä jäi siihen ja ostaja heitti sian selkäänsä ja lähti lampsimaan. Tiedä kuinka kaukana asui, mutta mopoaan se ei ainakaan vielä ole hakenut. Mahtoi olla hauska patikkamatka...

Että sellaista täällä!

Raita, Aki ja Altti